Tänään oli valtuuston ylimääräinen kokous. Asialistalla oli erityisen kuuma aihe, kansanäänestyksen järjestäminen Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan yhdistymisestä uudeksi kunnaksi. Odotetusti asia meni äänestykseen: kunnanjohtaja Lepistön ja kunnanhallituksen esitys sai vastaesityksen vasemmalta. Demariryhmän pj. Iiris Heikkilä piti ponnekkaan ryhmäpuheenvuoron, joka huipentui kyseiseen esitykseen.

Vaikka ilmassa olikin hienoista jännitystä, ja villejä kortteja uumoiltiin joissakin ryhmissä olevan, meni äänestys mielestäni tyylikkäästi. Valtuusto päätti äänin 31-20, ettei kansanäänestystä järjestetä. Vielä joitakin vuosia sitten olisin ollut vankasti äänestyksen kannalla, mutta kuten monissa muissakin asioissa myös tässä tieto on tuonut muutoksen ajatteluun.

Illuusio maalaiskunnan kauniista ja elinvoimaisesta tilasta on karissut silmissäni pala palalta: meidän vanhus- ja lapsiluvuillamme on syytä varautua hurjaan menojen kasvuun. Tämä yhtälö kerrottuna vähempien valtionosuuksien kanssa on aika lohduton, varsinkin kun todellisia vaikutuksia aikaan saaviin talouden tasapainottamistoimiin ei ole pystytty. Pojat jäähalilla sanoisivat: "Ei oo ollu munaa." Ei niin.    

Näiden kuluneen kolmen vuoden aikana on kirkastunut se, että läksyt on todellakin luettava. Kuntien yhditymisprosessi on sangen monimutkainen ja hienosyinen prosesssi, jonka suunnitteleminen ja ymmärtäminen vaatii aika vankkaa substanssiosaamista paitsi virkamiehiltä, myös varsinaisen päätöksenteon vastuun kantavilta luottamushenkilöiltä. Ainakin itse koen ymmärtäväni suhteellisen hyvin tätä kokonaisuutta vasta nyt, satojen tuntien opiskelun ja vähintäänkin kymmenien tuntien palaveeraamisen jälkeen. Silti on opittavaa.

Kansanäänetystä perusteltiin muuten sillä, että kansalaiset voisivat oikeasti ilmaista mielipiteensä. Itse olen saanut kymmenittäin yhteydenottoja kuntalaisilta tähänkin asiaan liittyen. Minusta se riittää: olen saanut mandaattini vaaleissa, ja olen kuntalaisten käytettävissä. Ainakin itse koen, että helppo tavoitettavuus ja kuntalaisten kuunteleminen Korva -hengessä on tuiki tärkeää. Ehkäpä olisi syytä vilkaista peiliin oikein kunnolla, jos ei jostain syystä voi luottamuksella saatua vastuuutaan kantaa? Olemmeko me "poliitikot" todellakin niin vaikeasti lähestyttäviä, ettemme voikaan edustaa äänestäjiämme? Sitä voisi miettiä itse kukin.

Onneksi äänestys sujui myönteisesti. Muuten olisi ollut syytä harkita, olisiko meidän kaikkien ollut parasta jättää valtakirjamme saman tien kunnanmäelle.