Viime syksynä palasimme kesälaitumilta työhön, opiskeluun ja päivähoitoon iloisin mielin. Rankka rutistus rakentamisen kanssa oli pääosin takana, ja olimme päässeet muutamaan uuteen kotiimme. Erityisesti itse olin helpottunut: kunnan omistama vuokra-asunto oli palauttanut voimakkaita allergiaoireita elämääni, ja kaiken lisäksi lastenkin elämään. Kutsuttuani oireiden perusteella terveystarkastajan ja mittamiehet asunnollemme päädyttiin vuokratalo-osakeyhtiössä remontoimaan asunnon märät tilat, jotka olivat ihan kirjaimellisesti märkiä. Myös lattian alta. Uusi perhe sai oletettavasti kunnossa olevan kylppärin. Itse jäin tosin hieman epäilemään koko talon kuntoa. Kyseessä on rinteeseen rakennettu rivitalo, jonka alempi kerros, ja nimenomaan pesutilat ovat maan sisässä. Ainoastaan meidän asuntomme tarkistettiin ja korjattiin, olisikohan ollut syytä tarkistaa myös muut asunnot?

Syksyllä, muutama viikko päivähoitoon palaamisen jälkeen lapset alkoivat taas oireilla. ”No se on kun on taas isossa ryhmässä...”, ajattelin. Lääkäri määräsi lääkettä, ja niin jatkettiin. Samoihin aikoihin päiväkodin henkilökunta alkoi vaihtua taajaan. Esikoisen ryhmässä elettiin jopa kuukauden päivät ilman yhtään tuttua aikuista. Päikkyyn lähdettiin itkun kanssa. Pian selvisi etteivät monet työntetkijät enää voineet työskennellä talossa: altistuminen jollekin oli ilmeistä.

Siitä alkoi mielenkiintoinen, vaikkakaan ei niin miellyttävä prosessi. Mistään ei tullut tietoa, kukaan ei tiennyt kuka osaa kysymyksiin vastata. Vastassa oli jos jonkinlaista luuloa ja käsitystä.Viimein marssin tilapalvelupäällikön luo, ja sain pyytäessäni kaikki Kirrin päiväkotia koskevat paperit käsiini. Kiitos hänelle. Muutama ilta ja yö meni niitä lukien, lopputuloksena 8 arkkia kysymyksiä. Jopa tällainen melkein valmis kansankynttilä osasi papereista lukea, ettei ko. päiväkodissa oltu toimittu edes rakennusaikana kaikissa asioissa moitteettimasti. Kuitenkin työntekijöitä ja heidän sairasteluaan epäiltiin: naiset ne on hysteerisiä, ja vielä villitsevät toisensakin...

Väsäsimme vanhempien ja henkilökunnan kanssa kuntalaisaloitteen rakennuksen kunnostamiseksi ajantasalle. Itse jätin ryhmän nimissä vastaavan sisältöisen valtuustoaloitteen. Päiväkodin seinistä löytyi kuin löytyikin homekasvustoja, altistavia sellaisia. Esikoisen ryhmä evakuoitiin Haukkamäen päiväkodin saliin heti, kaksi muuta ryhmää aloittivat evakkotaipaleensa toisaalla helmikuussa 2008. Henkilökunnan oirehdinta jatkui Haukkamäessä edelleen, järeiden ilmapuhdistimien tuominen auttoi hieman. Loppujen lopuksi ryhmässä oli jäljellä ainoastaan yksi alkuperäinen täti.

Esikoista muutto helpotti, vaikkakaan ei kokonaan. Alkuvuodesta poika ilmaisi voimakaasti haluttomuuttaan mennä päiväkotiin: ”Mä EN HALUA mennä sinne kun siellä pitää aina yskiä!”

Kolme viikkoa myöhemmin tuli tieto, että kyseisestä päiväkodista on löytynyt samaa kasvustoa kuin Kirristä, ja sen lisäksi sädesientä. Ei ollut korvien välissä tämäkään home.

Haukkamäki on tiistaina Jyväskylän maalaiskunnan sosiaalilautakunnan listalla, laajennuksen ja peruskorjauksen tiimoilta. Uskon että keskustelua kyllä syntyy, siitä pidän huolen henkilökohtaisesti näiden kokemusten jälkeen.